maanantai 13. elokuuta 2018

Elektroninen häirintä jatkuu edelleen käytännössä 24/7

Minua vastaan on tehty elektronista häirintää jo yli 5 vuotta. Ensimmäisen kerran sitä tehtiin vuoden 2013 alkupuolella, jolloin avoin vainoaminen oli juuri alkanut. Silloin se ei ollut nähdäkseni kuitenkaan vielä jatkuvaa. Jatkuva 24/7 elektroninen häirintä alkoi vuonna 2014 sen jälkeen, kun aloin kirjoittamaan tätä blogia, ja siinä käytettävän sähkömagneettisen säteilyn voimakkuutta myös lisättiin silloin.

Säteilyn voimakkuutta on vaihdeltu jaksoittain: välillä se on hieman vaimeampaa, vähän niin kuin "taustasäteilyä", joka ei aiheuta suoranaista kipua, mutta kuitenkin sellaista kehon värinää, josta monet joukkovainotut ja elektronisen häirinnän uhrit kertovat. Pitkäaikaisvaikutuksia ovat ainakin jatkuva väsymys, toistuvat päänsäryt ja nivelsäryt. Mahdollisista vahingoista sisäelimille en osaa sanoa, mutta todennäköisesti sellaisia tässä vaiheessa jo on. Kaikkinensa jatkuva säteilytys aiheuttaa keholle suuren fyysisen rasituksen, ja tietenkin se uuvuttaa myös henkisesti. Yksi elektronisen kiduttamisen tarkoituksista varmasti onkin kohteen lannistaminen henkisesti pikkuhiljaa.

Mutta välillä säteilyn voimakkuutta nostetaan sellaiselle tasolle, että se tuottaa voimakasta kipua. Se on yleensä tapahtunut sellaisessa yhteydessä, kun olen ryhtynyt jonkilaisiin vastatoimiin joukkovainoamista harjoittavia rikollisia vastaan. Niin kävi viimeksi viime viikolla, kun sain taltioitua kahden todennäköisesti joukkovainoamista harjoittavan miehen epäilyttävää käytöstä videolle. Kun olin myöhään yhtenä iltana saanut kuvattua ensimmäistä näistä miehistä, niin heti seuraavana yönä nukkumisesta tehtiin tavallistakin vaikeampaa nostamalla säteily kidutustasolle.

Tuon jälkeen onkin sitten ollut voimakasta elektronista häirintää koko ajan, kuten juuri nytkin, kun tätä kirjoitan. Päällimmäisiä oireita ovat pistely ja polttelu alaraajoissa ja intiimillä alueella.

Suoria todisteita säteilytyksestä en ole vielä pystynyt hankkimaan, koska minulla ei ole ollut varaa hankkia sen mittaamiseen tarvittavia laitteita, mutta epäsuorasti on helppo todeta, että siitä on kyse, koska EMF-säteilyltä suojautumiseen tarkoitetut varusteet, joita on saatavilla monista verkkokaupoista, lievittävät huomattavasti oireita välittömästi. Myös ensiapu- ja hätätilanteisiin tarkoitetut foliota sisältävät lämpopeitot toimivat suojautumisessa, mutta ihan käytännön syistä niihin ei voi koko ajan olla kietoutuneena.

Elektronisesta häirinnästä on yleisesti asiaa joissain aiemmissa kirjoituksissa ja blogin sivupalkissa olevissa linkeissä (Electronic Harassment Links). Kirjoitan jatkossa aiheesta lisää, kun saan kerättyä sitä varten lisää materiaalia.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Vartiointiliikkeen Securitas auto oli kyttäämässä joukkovainottujen tapaamispaikan vieressä, kun olin menossa sinne

Ennestään tuttu vartiointiliikkeen Securitas auto (OUU-714) oli kyttäämässä Paasikiven aukiolla, kun olin menossa läheiseen ravintolaan joukkovainottujen tapaamiseen lauantaina 11.8.2018. Vartija istui autossa, kun otin siitä kuvan klo 16:20.


















Tämä (ja paljon muuta) tapahtui yhden aiemman joukkovainottujen tapaamisen yhteydessä launtaina 13.1.2018:

Kun tulimme porukalla Paasikiven aukiolle, siihen ajoi samaan aikaan sama Securitaksen auto (OUU-714), johon olen törmännyt usein kauppareissuilla Kalliossa ja Hakaniemessä. Sitä ennen siihen oli jo tullut iso ns. XL-poliisimaija. Ja toiselle puolelle Mannerheimintietä Kiasman eteen oli pysäköity toinen poliisimaija.

https://indietarget.blogspot.com/2018/01/vainottujen-tukiyhdistyksen.html 

Olen aiemmin julkaissut kuvia tuosta samasta autosta myös näissä:

https://indietarget.blogspot.com/2017/04/rajua-paivittaista-sahkomagneettista.html
https://indietarget.blogspot.com/2016/11/kaksi-vanhaa-tuttua-vartiointiliikkeen.html

maanantai 6. elokuuta 2018

Epäilyttävä kohtaaminen paloauton kanssa viime perjantaina

Vainoamisen alkuaikoina muutama vuosi sitten kohtaamisia oli poliisiautojen ja ambulanssien lisäksi paljon myös paloautojen kanssa. Mutta kun aloin julkaista blogissa paloautoista kuvia ja videoita, kohtaamisen niiden kanssa vähenivät selvästi, ja nyt niitä on ollut harvakseltaan. Kommentoin asiaa 30.7.2018 yhdessä Suomi24:n joukkovainoamista käsittelevässä ketjussa, johon kirjoitin muutaman viestin:

Ei välttämättä olekaan poliisi alkuunpanevana voimana, mutta minun kohdalla vainoamisessa on ollut mukana niin paljon poliiseja, että on vaikea uskoa, etteikö Helsingin poliisilaitoksen sisällä tiedettäisi jo laajasti minun tapauksesta, vaikkei sitä organisoitaisi johtotasolta. Samaa on toki tapahtunut myös muissa kaupungeissa, kun niissä olen käynyt eli kyse ei ole vain Helsingin poliisista. Ja mukana on ollut myös ambulansseja ja palokuntaa, tosin vähemmän sen jälkeen, kun aloin julkaisemaan paloautoista kuvia ja videoita blogissa.

Kyllä viranomaisia on muutenkin laajasti mukana vainoamisessa, mutta voi olla, että kyse on kaikille viranomaistahoille soluttautuneesta verkostosta, ei varsinaisesti itse niistä laitoksista. Mikä se verkosto on, on tässä vaiheessa vain spekulointia.
















Pari päivää tuon jälkeen perjantaina 3.8.2018, kun olin menossa klo 23 jälkeen Hämeentie 42:n K-Markettiin, oli vähän matkan päähän siitä Hämeentien toiselle puolelle pysäköity paloauto, jolla oli vilkut päällä. Aloin kuvaamaan sitä videolle klo 23:22, ja se lähti menemään takaisin Kallion pelastusasemalle hieman yli minuutti siitä.



Tarkistin Tilannehuone-sivustolta, oliko lähellä tuota aikaa mitään hälytyksiä, ja löysin kaksi: klo 22:57 - ihmisen pelastaminen vedestä ja klo 23:10:42 - rakennuspalo: pieni.

























Tuo jälkimmäinen se voisi kai periaatteessa olla, mutta paloautolla menee tuohon paikkaan pääsemiseen hälytyksestä alkaen varmasti ainakin muutama minuutti, joten kovin nopeasti siinä edettiin, kun paloauto lähti pois jo klo 23:23. Ei vaikuta uskottavalta, että kyseessä olisi ollut ainakaan oikea hätätilanne, jos tuosta hälytyksestä siis oli edes kyse. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun paloautoja ajaa ohi tai tulee vastaan, vaikka mitään hälytystä ei kyseisenä ajankohtana löytynyt Tilannehuoneen tietokannasta.

Mutta miten se tiedettäisiin, että tulisin sinnepäin, missä paloauto oli? Siten, että Hämeentien 42:n K-Market on ainoa klo 23 jälkeen auki oleva niistä kaupoista, joissa Hakaniemessä ja Kalliossa käyn.

Tuolla parin vuoden takaisesta tapauksesta, kun Kalliossa oli pelastuslaitoksen suuren mittakaavan operaatio, joka oli järjestetty juuri, kun olin menossa Hakaniemen ympyrätalon apteekkiin, jossa käytännössä aina käyn hakemassa yhtä lääkettä, joka minulla on pitkäaikaisessa käytössä. (Sanotaan nyt sen verran, että kyse EI ole psykoosi- tai masennuslääkkeestä.)

https://indietarget.blogspot.com/2016/10/todennakoisesti-lavastettu-hatatilanne.html

Muidenkaan silminnäkijöiden mukaan palokunnalla ei ollut mitään tehtävää tapahtumapaikalla. Oliko kyse vain väärästä hälytyksestä, jonka satuin todistamaan paikan päällä, vai minun nähtäväksi tarkoitetusta pelastuslaitoksen ja poliisien järjestämästä katuteatterista? Sitä en voi oikeasti tietää, mutta kun on ollut vuosia organisoidun vainoamisen kohteena, niin oppii sen, että aitoja sattumia ei kohdeyksilön elämässä juuri ole. Sitä sanovat sekä monet kohdeyksilöt että organisoidun vainoamisen ilmiön tutkijat.

Tuohon tilanteeseen saattoi myös sisältyä viittaus tapahtumiin minuun kohdistuneen vainoamiskampanjan alkuvaiheessa, joihin en tässä kohtaa mene tarkemmin. Siis sellainen viittaus, joista olen aiemmin kertonut, eli kohdetta muistutetaan jostain, mistä hän on puhunut tai mitä hänelle on tapahtunut. Se on yksi organisoidun vainoamisen keskeisiä menetelmiä ja siinä on kyse pitkälti samasta asiasta kuin ns. kohdistetussa keskustelussa:

Directed conversation - kohteelle suunnattu keskustelu

Julkisella paikalla ihmiset, joita kohde ei tunne, käyvät hänen kuullen keskusteluita, joissa viitataan hänen henkilökohtaisiin asioihinsa tai esimerkiksi johonkin, mistä kohde on juuri puhunut yksityisesti, puhelimessa tai netissä. Tieto näistä asioista on saatu salakuuntelemalla, kuuntelemalla puheluita, tarkkailemalla tietoliikennettä, mitä tehdään 24/7 organisoidussa vainoamisessa, tai jonkun hänen kanssaan tekemisissä olleen ilmiantajan kautta. Tällä on tarkoitus voimistaa kohteen tunnetta siitä, että hän on jatkuvan tarkkailun alla ja että hänellä ei ole lainkaan yksityisyyttä.


Tuo sama vaikutus voidaan siis saada aikaan myös visuaalisesti katuteatterin avulla.

Street theater - katuteatteri

Katuteatteri tarkoittaa erikoisten kohteen nähtäviksi tarkoitettujen tapahtumien ja tilanteiden lavastamista julkisilla paikoilla. Tapahtumat ovat kuitenkin riittävän tavanomaisia, jotta ne näyttävät herkistymättömille ulkopuolisille normaalilta elämänmenolta. Mutta tarkemmalla silmällä ja korvalla ne vaikuttavat erikoisilta tai jopa täysin älyttömiltä. Näihin tilanteisiin liittyy usein kohteen kuultavaksi tarkoitettua keskustelua, miimausta, kohteelle osoitettua huutelua ja tuijottamista. Joskus kohdetta kohtaan voidaan myös käyttäytyä uhkaavasti pelottelumielessä.


http://indietarget.blogspot.com/2016/06/organisoituun-vainoamiseen-liittyvien.html

torstai 28. kesäkuuta 2018

Kohtaamisia vartijoiden kanssa kesäkuussa 2018

Olen kirjoittanut blogissa paljon siitä, että vartijat kyttäävät minua jatkuvasti riippumatta vuorokaudenajasta kaupoissa ja ajavat auton usein kaupan eteen, kun olen siellä tai menossa sinne. Tai ennemminkin tekevät läsnäolonsa minulle selväksi. Englanninkielinen termi tällaiselle ilmeiselle tarkkailemiselle, joka tarkkailun kohteen on tarkoituskin huomata, on conspicuous surveillance. Mutta varsinkin viime aikoina näitä kohtaamisia vartijoiden kanssa on ollut usein muuallakin kuin kaupassa tai niiden edessä, ja tässä muutama tapaus kesäkuulta 2018.

Kaksi eri vartiointiliikkeen Securitas autoa tuli peräkkäisinä päivinä minun kanssa yhtaikaa täsmälleen samaan paikkaan (Pengerkadulle Alli Tryggin puiston viereen), kun olin menossa kauppaan. Ensimmäisessa tapauksessa auto (SNN-603) ajoi vain ohi, mutta seuraavana päivänä vartija pysäköi auton (UZO-886) aivan minun nenän eteen ja tuli myös ulos autosta. Kuvat otettu 6.6.2018 klo 20:23 ja 7.6.2018 klo 21:32-21:33. Olen julkaissut noista samoista autoista monia kuvia ja videoita jo aiemmin.




















16.6.2018 klo 15:15 Securitaksen auto UZO-886 tuli vastaan Hämeentien ja Käenkujan risteyksessä hetki sen jälkeen, kun olin lähtenyt kotoota muualle.


















17.6.2018 klo 23:43 kolme Securitaksen autoa tuli samaan aikaan Hämeentien ja Viidennen linjan risteykseen, kun olin myöhäisellä kävelyllä. Kaksi niistä jatkoi suoraan risteyksen läpi Sörnäisten suuntaan ja yksi kääntyi ylös Viidennelle linjalle. Kaksi ensimmäistä ehti melkein livahtaa pois näkyvistä, ennen kuin huomasin laittaa kännykkäkameran päälle, joten niistä en saanut niin hyvää kuvaa.



Laitan toisessa blogipostauksessa kuvamateriaalia joistain muista tämän kesäkuun kohtaamisista vartijoiden kanssa, jotka tapahtuivat samassa yhteydessä, kun kohtasin poliisiautoja ja palomiehiä.

En voi vahvistaa, pitääkö se varmasti paikkansa, mutta eräs henkilö on kertonut minulle, että jotkut vartijat harjoittaisivat vainoamista varsinaisen työajan ulkopuolella pimeästi rahallista korvausta tai joitain etuuksia vastaan.

PÄIVITYS:

Pari päivää tämän julkaisemisen jälkeen 30.6.2018 kohtasin taas kaksi yllä mainittua ennestään tuttua Securitaksen muutaman minuutin sisällä. Olin menossa pyörällä kauppaan Hakaniemen S-Markettiin ja ajoin sinne Hakaniemen ympyrätalon kautta. Käyn usein myös ympyrätalon S-Marketissa, mutta tällä kertaa olin siis menossa Hakaniemen S-Markettiin. Huomasin kuitenkin, että ympyrätalon viereen oli pysäköity Securitaksen auto (UZO-886), joten otin siitä kuvan klo 19:46.


















Jatkoin sitten eteenpäin Hakaniemen S-Markettiin ja osasin melkein jo odottaa, että sen viereen olisi pysäköity Securitaksen auto (SNN-603), ja niinhän se olikin. Ja samaan aikaan, kun tulin laittamaan pyörää kaupan viereiseen parkkiin, niin vartija käveli ohi. Kuvat otettu klo 19:50-19:51.



















Sattumaako vain? On nimittäin ennenkin käynyt niin, että kun olen kirjoittanut tai julkaissut blogissa juuri jotain, niin siihen on reagoitu jollain tavalla ulkomaailmassa. Voisiko tuossa olla ollut kyse myös siitä, että vainoamisen organisoijat eivät olleet varmoja siitä, kumpaan kauppaan olen menossa ja laittoivat siksi kummankin eteen varmuuden vuoksi valmiiksi vartijan auton? Vai leikkivätkö muuten vaan sillä meininigillä, että "onpas hauskaa, kun me parkkeerattiin nuo kaksi samaa autoa taas sen nenän eteen"? Oli miten oli, niin tällaisia sattumia on riittänyt minun elämässä sen jälkeen, kun vainoaminen viitisen vuotta sitten alkoi.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Vainottujen tukiyhdistyksen perustaminen etenee, poliisi lisäsi vainoamista

Joukkovainottujen tukiyhdistys on ollut perusteilla, ja siitä oli keskustelua Peacepink-sivustolla viime keskiviikkona 10.01.2018. Kommentoin asiaa silloin näin:

Ok, jos on tarve, niin voin ottaa aiempaa aktiivisemman roolin siinä. Minulla ei ole aiempaa kokemuksesta yhdistyksessä toimimisesta, mutta kaipa sen oppii äkkiä.

Luulen, että nämä yhdistyksen perustamisaikeet ihan oikeasti huolestuttaa rikollisia. Minun kohdallani se on ainakin ihan varma, etteivät ne halua, että saan taustatukea, koska yksittäistä heikossa asemassa olevaa ja mielisairaaksi leimattua sinkkumiestä on helppo kiusata koko Helsingin kaupungin suuren virkakoneiston tuella ja avulla.

Kun lähdin samana päivänä myöhään illalla kaupassa ja pienellä kävelyllä, niin poliisi järjesti Hakaniemessä/Kalliossa operaation monen poliisiauton voimin. Etsin eri lehtien nettisivuilta uutisia, mutta missään ei mainittu mistään poliisioperaatiosta tuohon aikaan tuolla alueella. Voitte itse arvioida, kuinka todennäköisesti kyse oli sattumasta tai sitten minua vastaan suunnatusta vainoamisoperaatiosta, kun otatte huomioon yllämainitun asiayhteyden ja allaolevissa videoissa näkyvät tapahtumat.

Tässä olin kävelemässä Sörnäisten rantatietä ja kun olin tulossa Haapaniemenkadun risteykseen, niin siihen ajoi sireenit päällä farmarimallinen poliisiauto. Se sammutti sireenit minun kohdalla ja kääntyi Haapaniemenkadulle ja sitten Helmiäispolulle. Video kuvattu klo 22:54.




Kun ylitin Haapaniemenkadulla suojatien, alkoi kuulua sireenin ulvontaa toiselta suunnalta ja näin vilaukselta poliisimaijan ajavan Hämeentien ja Haapaniemenkadun risteyksen yli Hakaniemen suuntaan. Sen jälkeen tuli toinen poliisiauto sireenit päällä samalta suunnalta kuin farmarimallinen poliisiauto. Video kuvattu klo 22:55.




Parin minuutin päästä siitä, kun kävelin Sörnäisten rantatietä vielä eteenpäin kääntyäkseni vähän matkan päästä Vetehisenkujalle ja Näkin puistoon, vastaan tuli jalkakäytävällä kolme poliisimaijaa peräkanaa ajaen. Ne kääntyivät sitten Haapaniemenkadun risteyksessä Sörnäisten rantatielle Hakaniemen suuntaan ja seuraavassa risteyksessä Näkinkujalle. Video kuvattu klo 22:58.




Kun tulin Näkin puistoon, huomasin että se farmarimallinen poliisiauto (tunnus 141) oli pysäköitynä siellä olutravintolan viereen. Kun olin kuvannut sen ja lähtenyt paikalta pois, Näkin puistosta tuli kaksi poliisia, jotka menivät autoon ja ajoivat pois. Video kuvattu klo 23:00.




Launtaina 13.01.2018 oli taas uusi vainottujen tapaaminen, ja tällä kertaa sovittiin tukiyhdistyksen perustamisesta. Alla yhteenveto kohtaamisista poliisiautojen kanssa matkalla tapaamiseen ja erityisesti sieltä lähtiessä.

Kun tulin Hakaniemen ratikkapysäkeille jatkaakseni siitä Kamppiin, jossa tapaaminen oli, tyhjälle Hakaniemen torille oli pysäköity poliisimaija kone käyden ja nokka pysäkkien suuntaan. Kun olin päässyt hetki sen jälkeen sisälle ratikkaan, näin että se oli lähtenyt pois. Video kuvattu klo 16:03.




Kun tulimme Kampissa ulos tapaamispaikasta, keskelle Narinkkatoria oli pysäköity poliisimaija samalla tavalla kone käyden ja nokka minun suuntaan kuin Hakaniemen torilla ennen tapaamista. Video kuvattu klo 16:41.




Kun tulimme porukalla Paasikiven aukiolle, siihen ajoi samaan aikaan sama Securitaksen auto (OUU-714), johon olen törmännyt usein kauppareissuilla Kalliossa ja Hakaniemessä. Sitä ennen siihen oli jo tullut iso ns. XL-poliisimaija. Ja toiselle puolelle Mannerheimintietä Kiasman eteen oli pysäköity toinen poliisimaija. Kuvat otettu klo 16:43-16:44. Kun ylitimme suojatien Mannerheimintien ja Postikadun risteyksessä, sen läpi ajoi farmarimallinen poliisiauto kääntyen Postikadulle, mutta siitä en ehtinyt ottaa kuvaa.




















Menimme ratikalla Kallioon "jatkoille" syömään ja lasilliselle. Kun olin lähtenyt siitä ravintolasta pois, kävelin kahden tapaamiseen osallistuneen kanssa Karhupuistoon, koska he olivat lähdössä siitä ratikalla keskustaan. Juuri kun ratikka oli tulossa pysäkille, Pelastusaseman suunnalta tuli poliisimaija, joka kääntyi sitten alas Porthaninkadulle. Video kuvattu klo 21:44.




Kun nuo kaksi kaveria olivat hypänneet ratikkaan, samaan risteykseen tuli toiselta suunnalta farmarimallinen poliisiauto, joka sekin kääntyi alas Porthaninkadulle. Video kuvattu klo 21:44.




Sunnuntaina 14.01.2018 en nähnyt kauppareissulla poliisiautoja, mutta sen sijaan törmäsin kahteen Securitaksen autoon. Näissä kohtaamisissa oli ollut taukoa sen jälkeen, kun niitä oli erityisen paljon marraskuun lopulla ja kirjoitin asiasta laajasti joulukuun alussa.

Kun tulin Sörnäisten rantatien ja Viherniemenkadun risteykseen, sen viereen oli pysäköity vanha tuttu Securitaksen auto (UZO-886). Vartija oli autossa, näytti näppäilevän kännykkää ja lähti liikkeelle noin minuutti sen jälkeen, kun oli tullut paikalle. Video kuvattu klo 17:57.



Kun tulin Hakaniemen S-Marketille, sen viereen oli pysäköity toinen Securitaksen auto (RTN-174). Kun tulin kaupasta ulos, se oli lähtenyt pois. Kuva otettu klo 18:01.








tiistai 12. joulukuuta 2017

Jos vainoajat todella uskovat, että kohde on vaarallinen...

Jos organisoituun vainoamiseen osallistuvat ihmiset todella uskovat, että kohteeksi valittu mies on vaarallinen, niin miten naiset uskaltavat lähestyä häntä? Tai pienikokoiset fyysisesti heikot miehet iltapimeässä syrjäkadulla? Ja varsinkin, jos he uskovat kohteen oikeasti olevan pedofiili, niin miten he voivat lähettää jopa lapsia stalkkaamaan häntä?

Omalla kohdallani tiedän, että vainoamiseen on osallistunut myös ihan tavallisia keskiluokkaisia perheenisiä, jotka ovat antaneet minun olla lastensa läheisyydessä. Miten kukaan isä voisi toimia niin, jos oikeasti uskoisi minusta levitetyt huhut, että olisin vaarallinen tai pedofiili (jollaiseksi miespuoliset kohteet usein leimataan)?

Jokin tässä ei nyt täsmää, vai mitä?

torstai 7. joulukuuta 2017

Organisoitu vainoaminen oikeusjärjestelmän ulkopuolisena rankaisemisena (ja miksi minut on valittu kohteeksi)

Yksi aspekti organisoidussa vainoamisessa on, että se on tapa rangaista ei-toivottua henkilöä oikeusjärjestelmän ulkopuolella. Suomensin osan itsekin vainotuksi joutuneen norjalaisen vapaan journalistin Reidar Visserin artikkelista "Introduction to police stalking":

Vainoaminen on menetelmä, jota poliisi käyttää, kun se on vihainen jollekin henkilölle, mutta ei pysty tai halua ilmaista vihaansa asianmukaisilla oikeudellisilla keinoilla. Tyypillisesti kohteet ovat marginaaliryhmien edustajia, jotka harrastavat toimintaa, joka ei ole aivan valtavirran mukaista (ja josta jotkut eivät siksi pidä), mutta ei lailla rangaistavaa. Moottoripyöräjengien, poliittisten marginaaliryhmien, ihmisoikeusaktivistien kuin myös akateemisen maailman toisinajattelijoiden tiedetään joutuneen tällaisten operaatioiden kohteiksi useissa länsimaissa. Hyvin usein poliisivainoamiseen liittyy hirvittävä vallan väärinkäyttö tapauksissa, joissa asianosaiseen ei voi soveltaa normaali rikosoikeudellista käytäntöä. Koska syyttäminen on mahdotonta, tavoitteena on usein pakottaa ihmisiä lähtemään joltain tietyltä alueelta, vaikkakin vainoamisoperaatiot voivat jatkua maanlaajuisesti tai jopa maailmanlaajuisesti. Poliisivainoamista tiedetään tapahtuvan Pohjois-Amerikassa, kuten myös useissa Euroopan maissa, kuten Tanskassa, Ranskassa, Italiassa, Alankomaissa, Norjassa ja Iso-Britanniassa. Tässä ei kuitenkaan ole yhtenäistä terminologiaa. Termejä, joilla joskus kuvataan poliisivainoamista (mutta joilla saatetaan joskus tarkoittaa jotain muuta), ovat mm. ”helposti huomattava tarkkailu” eli ”conspicuous surveillance” englanniksi, ”asteittainen ajojahti” eli ”fotfølging” norjaksi, ”miehen merkkaaminen” eli ”mandsopdækning” tanskaksi (alunperin jalkapallotermi) ja ”henkilön laillisten oikeuksien häiritseminen” eli ”persoonsgericht verstoren” hollanniksi.

Poliisivainoaminen on yksi pelkurimaisimmista poliisitoiminnan muodoista. Se rikkoo kaikkein perustuvanlaatuisimpia Euroopassa 1700-luvulla alkaneen valtion väärinkäytösten vastaisen ihmisoikeusvallankumouksen periaatteita, kuten sitä ehdotonta periaatetta, että kansalaisella on oikeus riippumattomaan oikeudenkäyntiin ja oikeusturvaan ja tulla reilusti kuulluksi, jos hän on poliisin mielestä tehnyt jotain väärää. Yksi pyhimmistä länsimaisen filosofian ajatuksista on, että poliisin tulee kunnioittaa reilun oikeusmenettelyn periaatteita, jos se haluaa jahdata jotakuta tai muuten jättää kansalaiset rauhaan.




Poliisivainoamisessa toimitaan täysin vastoin länsimaista oikeusvaltioperinnettä. Poliisivainoamiseen kuuluu yritykset leimata toisenlaisuus ja valtavirrasta poikkeaminen epämuodollisesti ja ilman oikeudenkäyntiä rikoksiksi. Usein kohde ei ole ollenkaan virallisesti tekemisissä poliisin kanssa, koska näihin tapauksiin liittyy harvoin maan lakien rikkominen. Sen sijaan poliisi usein kiertää koko oikeusprosessin ja laittaa syrjään kaikki asiaan liittyvät lakipykälät. Se sitten organisoi vaihtoehtona normaalille syyttämiselle oman protokollansa vainoamisen uhrin painostamiseksi. Poliisi laatii viittaamatta mihinkään olemassaoleviin lakeihin ja säädöksiin kiusaamisohjelman, jonka suorittaa joukko virka-asuisia ja siviiliasuisia poliiseja, ja joskus mukana on myös yhteisön jäseniä osana ”lähipoliisitoimintaa”.

Vaikka laajempien väkijoukkojen värvääminen vainoamisoperaatioihin tarkoittaa vielä pahempaa syyttömäksi olettamisen periaatteen rikkomista, se vaihtoehto on poliisille houkutteleva, koska sosiaalinen eristäminen voi usein olla tehokas keino ajaa ihminen pois joltain alueelta. Tämä on myös häiritsevä näkökohta: vaikka vihaisia poliiseja olisi kuinka paljon, he eivät yksin pysty luomaan poliisivaltiota, mutta kun tavalliset ihmiset ja älymystö hyväksyvät sen tai jopa osallistuvat, orwellilainen valvontayhteiskunta tulee vahvasti mieleen. Poliisivainoaminen on prosessi, jossa poliisi on valamiehistö, tuomari ja toimeenpanija, mikä on poliisivaltion tärkein tunnusmerkki.


Seuraavassa peilaan tuota kirjoitusta omaan tapaukseeni.

Koska ja miksi minusta tuli ”merkitty mies”?

Jos katson kauemmas menneisyyteen, niin nuorena parikymppisenä miehenä tuli joskus hölmöiltyä humalassa, kun olin kavereiden kanssa bileissä tai baarissa, ja joskus homma meni kieltämättä ”överiksi”. On mahdollista, että jouduin jo tuolloin kaikessa hiljaisuudessa poliisin silmätikuksi, vaikka virallisesti poliisin kanssa en koskaan ollutkaan tekemisissä.

Muistan yhden kerran, kun olin harhaillut kaupungilla, kun olin menossa opiskelukaverin kotibileistä kotiinpäin. Silloin poliisimaija tuli viereen ja pelkääjän paikalla ollut poliisi avasi ikkunan ja kysyi minulta papereita antamatta siihen mitään syytä. Näytin kuitenkin niille ajokorttia, ja muistaakseni ne katsoivat, oliko minusta haku päällä. No, ei ollut, kuten ei koskaan ole ollutkaan, joten pääsin jatkamaan matkaa, ja tuossa vaiheessa pää oli jo sen verran selvinnyt, että löysin hyvin kotiin. Tämä tapahtuma tuli jonkin aikaa sitten mieleen, kun joku kertoi netissä, että poliisin ”listalle” saattaa päästä niinkin helposti, että se jossain tavanomaisesta poikkeavassa yhteydessä ottaa henkilötiedot ylös.

Joka tapauksessa joitain tuon ajanjakson tapahtumia on varmasti käytetty rakennettaessa minusta valheellista karikatyyriä, sillä niihin on viitattu joissain yhteyksissä sekä netissä että ulkomaailmassa. On annettu ymmärtää, että ne olisivat syy minun vainoamiseen ja yritetty ruokkia minussa syyllisyydentuntoa, samalla tavalla kuin narsistit ja psykopaatit tekevät uhreilleen. Mutta on ilmeistä, että ne ovat vain tekosyy, sillä vainoaminen alkoi kuitenkin vasta 10-15 vuotta niiden jälkeen ja tuskin sattumalta muutama vuosi sen jälkeen, kun olin alkanut harjoittaa aktivismia verkossa ja tosielämässä (mm. lentolehtisten jakamista kaduilla).

Eikä massiivinen vainoamiskampanja, jossa minua on ahdisteltu, häiritty, terrorisoitu psykologisesti, huumattu ja kidutettu sähkömagneettisilla ja/tai akustisilla aseilla, tietenkään ole missään järjellisessä suhteessa joihinkin nuoruuden humalapäisiin hölmöilyihin, ei edes pahimpiin niistä. Ei sillä, että tällaisen rikoksen uhriksi ansaitsisi joutua ylipäätään kukaan.

Koska minua alettiin seuraamaan?

Organisoitua vainoamista edeltää yleensä pitkä valmisteluvaihe, jossa kohdetta profiloidaan ja tarkkaillaan. Tuossa vaiheessa kohteen ei ole tarkoitus tietää varmuudella, että häntä tarkkaillaan, kuten avoimen vainoamisen (conspicuous surveillance) alkaessa, vaan kylvää häneen siitä pieniä epäilyjä. Ensimmäiset pienet merkit, että minua mahdollisesti seurattiin, huomasin pari vuotta sen jälkeen, kun olin ryhtynyt aktivistiksi. Kun olen muistellut joitain outoja tapahtumia tuona ajanjaksona, niin palaset ovat niin sanotusti loksahtaneet kohdalleen. Niitä oli enemmänkin, mutta laitan tähän kolme hyvin mieleen jäänyttä.

Yksi oli yhtenä lauantai-iltana syksyllä 2008:

Kun olin pelaamassa kasipalloa kavereiden kanssa yhdessä bilisbaarissa, meidän pelipöydän vieressä olevalle tuolille tuli istumaan hetkeksi hyvin epämääräiseltä vaikuttava verkkariasuun pukeutunut nuorehko pitkätukkainen mies. Mies oli levottoman oloinen, tuimakatseinen ja pälyilevä eikä hänellä vaikuttanut olevan mitään asiaa olla siinä. Hän lähtikin pois istuttuaan siinä ehkä vain minuutin. Muistan hyvin, kuinka minulle tuli outo olo siinä tilanteessa, ja se kieltämättä kävi mielessä, että tyyppi oli tullut siihen minun takia. Olin nimittäin tuolloinkin jo ajatellut jonkin verran sitä, että saattaisin olla Supon seurannassa tms., koska olin lukenut monen minun kaltaisen aktivistin kokeneen sellaista. Kuittasin asian kuitenkin silloin vielä ”vainoharhana”, mutta törmäsin tuohon samaan mieheen muutama viikko sen jälkeen, kun avoin vainoaminen oli alkanut vuonna 2013. Hän lymyili yhdessä kauppakeskuksessa urheilukaupan sisäänkäynnin vieressä tuijottaen minua tuimasti, kun tulin sieltä ulos.

Toinen oli yhtenä lauantai-iltana muistaakseni vuonna 2009:

Kun olin viettämässä kaupungilla iltaa muutaman kaverin kanssa, poliisimaija tuli kadulla viereen ja käski minua ja yhtä minun kaveria hyppäämään sen kyytiin. Syyksi poliisit sanoivat, että yhden baarin edessä oli rettelöity ja että me sovimme tekijöiden tuntomerkkeihin (huom: koko meidän seurue oli siististi pukeutunut ja rauhallisesti käyttäytyvä, ei mikään päällepäin ”usual suspects” tyyppinen porukka). Maija vei meidät sen baarin eteen tunnistettaviksi ja sen portsari sanoi, että me emme olleet oikeat henkilöt. Voi toki olla, että se oli sattumaa, mutta voi olla myös, että ei ollut, vaan että tarkoitus oli pelotella minua.

Kolmas tapahtui joskus noiden jälkeen ruokakaupassa lähellä asuinaluettani, mutta en muista tarkkaa ajankohtaa:

Kun tulin kassalle, niin huomasin, että nuorehko, ehkä n. 30-vuotias nainen, joka oli jo maksanut ja laittanut kassiin ostoksensa, tuijotti minua pitkään ja merkitsevästi vakava ilme naamalla. Siis samalla tavalla kuin organisoidussa vainoamisessa on tapana.

Miten asiayhteydestä irrotetuilla puheilla voidaan leimata ihminen vaaralliseksi?

Karikatyyrin rakentamisessa suuressa roolissa ovat olleet todennäköisesti jotkut asiat, joista olin luottamuksellisesti puhunut, sillä niihin on selvästi viitattu minun kuultaviksi tarkoitetuissa keskusteluissa (directed conversation) ja minulle suunnatuissa viesteissä. Minun sanomisiani on irrotettu asiayhteydestä ja vääristelty niin, että minusta on luotu valheellinen kuva potentiaalisesti vaarallisena henkilönä. Jotkut niistä puheista olivat avointa vainoamista edeltävältä ajalta, mutta erityisen paljon minua vastaan on todennäköisesti käytetty asioita, joita sanoin sen jälkeen, kun minua oli huumattu ja manipuloitu NLP-tekniikalla vuonna 2013. Tiedän myös kuka sen alkuperäisen triggeröinnin teki ja miten, joten kyse ei ole pelkästä mutuilusta, mutta en voi mennä tässä vaiheessa yksityiskohtiin. Sanottakoon nyt vain, että tunnen sen henkilön henkilökohtaisesti.

Kerron esimerkin siitä, miten asiayhteydestä irrotetuilla puheilla voidaan saattaa joku huonoon valoon, jotta ymmärrätte paremmin, mitä tarkoitan. Tämä on tositarina, josta luin vuosia sitten:

Nuori äiti, jolla oli pieni lapsi, kärsi pakonomaisesta pelosta, että hän tekisi pahaa omalla lapselleen. Ahaa, tuo nainen on vaarallinen ja häneltä pitää viedä lapsi pois! Ei, vaan tuollaista liittyy usein yleiseen ahdistuneisuuteen ja pakko-oireiseen häiriöön, joka aiheuttaa haittaa lähinnä vain siitä kärsivälle itselleen. Ihmiset, joilla tuollaista on, eivät yleensä ole vaarallisia tai väkivaltaisia, vaan päinvastoin poikkeuksellisen herkkiä ja kilttejä, kuten tämäkin nainen oli. Hän ei koskaan ollut tehnyt kenellekään pahaa eikä hän todellakaan aikonut tehdä mitään lapselleen, vaan ne pakonomaiset ajatukset aiheuttivat hänelle suurta ahdistusta ja hän purki sydäntään asiasta.

Kaikkein vaarallisimmilla ja väkivaltaisimmilla ihmisillä on yleensä aivan erilainen psyyken rakenne. Herkän empaatin äärimmäisellä vastakohdalla eli psykopaatilla on alhainen impulssikontrolli eikä lainkaan kykyä tuntea myötätuntoa. Asiantuntijoiden mukaan kaikista vangeista 15 prosenttia ja henkirikoksen tehneistä jopa puolet on psykopaatteja, vaikka niiden osuus koko väestöstä on vain prosentin luokkaa. Tuollainen ihminen ei pelkää tekevänsä, vaan tekee väkivaltaa ilman mitään tunnontuskia ja vielä nauttii siitä.

Sovin profiililtani kohteeksi

Mutta ei organisoidun vainoamisen kohteeksi valita tuollaisia psykopaatteja, vaan ennemmin nimenomaan herkkiä ja ajattelevaisia ihmisiä, siis pehmeitä kohteita. Ihan samalla tavalla koulukiusatuiksi joutuvat useimmiten herkät lapset. Organisoidun vainoamisen tarkoituksena on tuhota kohteen elämä, mutta siinä samalla tehdään psykologisia kokeita, joiden tuloksia voidaan hyödyntää uusien aina vain pitemmälle menevien valvontayhteiskunnan menetelmien kehittämisessä. Ja jos ihmisellä on tavallista korkeampi herkkyys ulkoisille ärsykkeille, niin hänen psykologisesta häirinnästään saadaan enemmän vastetta ja informaatiota, joten sellainen ihminen on otollinen kohde.

Itse sovin tuohon psykologiseen profiiliin ja lisäksi olen yksin asuva ja enimmäkseen omissa oloissa viihtyvä sinkku, jollainen organisoidun vainoamisen kohde tyypillisesti on. Kun siihen lisätään, että olen aktivisti ja poliittinen toisinajattelija, niin suoraan sanoen ihmettelisin, että jos minä en joutuisi kohteeksi, niin kuka sitten. En tarkoita sillä, etteikö tällaisen vainoamisen kohteina olisi myös toisenlaisia ihmisiä, mutta tulee vain mieleen aiemmat kysymykset siitä, miksi juuri minä. No, totta kai juuri minä.

Sitä paitsi jo ennen varsinaista aktivistiaikaani arvostelin rankasti satiiriseen tyyliin erään julkisessa virassa olleen henkilön tapaa hoitaa työtään, ja se henkilö on tunnetusti herkkänahkainen itseensä kohdistuvan kritiikin suhteen. Voisin hyvin kuvitella tuon henkilön kantavan kaunaa minua kohtaan, mutta en toki tiedä, onko hänellä mitään tekemistä minun vainoamisen kanssa.

Joka tapauksessa minulla on monien vaikutusvaltaisten ihmisten ja valtakoneiston näkökulmasta liian paljon "vääriä" ajatuksia ja liian terävä kieli. Jo pelkästään sen takia olisi varmuudella joutunut vainotuksi esim. DDR:ssä tai Neuvostoliitossa.

Jos vainoajien toiminta on oikeutettua ja perusteltua, miksi sitä salaillaan ja peitellään?

Organisoidun vainoamisen kohteelle ei koskaan sanota suoraan, miksi häntä vainotaan, vain vihjaillaan tai valehdellaan. Jos kyse olisi yhteisön turvallisuuden edistämisestä tai ”ennalta estävästä toiminnasta”, miksi tekijät eivät halua ottaa siitä kunniaa itselleen? Ja jos he kokevat tekevänsä hyvän työn yhteisön hyväksi, miksi he haluavat salata sen ulkopuolisilta? Miksi kaikki tämä salamyhkäisyys?

No tietenkin siksi, että koko homma perustuu valheelle ja hajoaa kuin korttitalo tarkastelun alla. Kyse ei ole minkään ennalta estämisestä, vaan tällaisella vainoamisella ja ahdistelulla on pahimmillaan aivan päinvastainen vaikutus. Ja sitähän vainoamisen organisoijat hakevatkin: että kohde sekoaa ja tekee jonkin epätoivoisen teon, jonka takia hän joutuisi mielisairaalaan tai vankilaan.

Kyse on järjestäytyneestä rikollisuudesta ja äärimmäisen törkeästä harkitusta rikoksesta yksittäistä henkilöä vastaan, ja on selvää, että oli alkuperäinen syy minun vainoamiselle mikä tahansa, niin tässä vaiheessa sillä ei ole enää merkitystä, vaan sen organisoijat rankaisevat minua siitä, että kirjoitan asiasta ja paljastan heidän rikoksiaan. Sähkömagneettisesta kidutuksesta tuli voimakkaampaa ja jatkuvampaa heti, kun aloin tätä blogia kirjoittamaan, ja se paheni sitä mukaa kuin kirjoitin enemmän, se oli selvä merkki siitä, että nyt tein jotain, mistä vainoajat eivät todellakaan pidä.