maanantai 13. lokakuuta 2014

Ajatuksia joukkovainoajista, psykopatiasta, projektiosta ja kohteen syyllistämisestä

Viime aikoina vainoajani ovat minulle kohdennetuissa keskusteluissa (directed conversation) toistelleet tämäntapaista lausetta: ”Paska mikä paska, vaikka ei näe itsessään mitään vikaa”, viimeksi juuri eilen. Eli nyt, kun suurelle osalle vainoajista on varmaan käynyt selväksi, että minusta levitetyt valheet, että olisin pedofiili, terroristi, uhka yhteiskunnalle tms., eivät pidäkään paikkaansa, vainoamista silti jatkavat ”perpetraattorit” perustelevat toimintansa oikeutusta epämääräisellä ”kyllähän se silti sen ansaitsee, koska (insertoi tähän tekosyy)” verukkeella. Olen ilmeisesti ”paska”, kun en suostu enää vain ottamaan vastaan hiljaisesti kaikkea psykologista terroria, jota harjoittavat nämä itseään yhteiskunnan tukipilareina ja kenties jopa sankareina pitävät empatiakyvyttömät ihmiset, joiden elämässä ei ilmeisesti ole muuta sisältöä kuin muiden ihmisten vainoaminen, kiusaaminen ja kiduttaminen.

Itse asiassa joukkovainoamisen kohteeksi valitaan useimmiten erityisen herkkiä, ajattelevia, reflektioon kykeneviä ihmisiä, jotka usein ensin etsivät juuri herkästi itsestään syytä (ennen kuin heille selviää, mistä joukkovainoamisessa on kyse), kuten psykopaatin puolisona tai lapsena ja emotionaalisen pahoinpitelyn kohteena elänyt ihminen, josta on tullut ns. identifioitu potilas. Psykopaatti usein harjoittaa ns. kaasuvalottamista (gaslighting), jossa kohdetta hämmennetään manipuloimalla hänen todellisuuskäsitystään, jotta hän alkaisi uskoa olevansa sekoamassa. Sitten tämä ”identifioitu potilas” menee tai joutuu psykiatriseen hoitoon, vaikka ainoa, joka oikeasti on sairas, on se psykopaatti. Tämä kuvio toistuu niin usein, että se on todellinen epidemia yhteiskunnassa.

Joukkovainoaminen on tätä samaa kaasuvalottamista, jossa yksittäisen psykopaatin sijaan sitä harjoittaa suuri joukko ihmisiä ja organisaatiot, joita johtavat psykopaatit. Päivittäisen katutason vainoamisen suorittajat tuskin yleensä ovat varsinaisia psykopaatteja, vaan pikemminkin vain heikkotahtoisia mahdollistajia, joita psykopaatit tarvitsevat sadististen valtaleikkiensä toteuttamiseen suuremmassa mittakaavassa ja yhteiskunnan tasolla. Moni heistä on varmasti vielä oikeasti niin yksinkertainen, että uskoo, ainakin aluksi, ne tekosyyt, joilla vainoamista organisoivat heille sitä perustelevat.

Psykopaattien peleihin liittyy aina kaiken projisoiminen kohteeseen, ja tämä sama tapahtuu joukkovainoamisen kohdalla. Reflektioon kykenemättömät vainoajat projisoivat omat vikansa ja mielensisältönsä kohteeseen. He sanovat, että kohde on ”pervo”, vaikka itse harrastavat ihmisen tarkkailemista 24/7 hänen jokaista vessassa käyntiään myöten, mikä on äärimmäisen perverssiä toimintaa. He sanovat, että kohde on ”uhka yhteiskunnalle”, vaikka itse juuri parhaillaan aktiivisesti tuhoavat yhteiskuntaa toiminnallaan. He sanovat, että kohde on ”työtön pummi”, vaikka usein itse ovat työttömiä, joiden ainoa ”työ” on toisen ihmisen vainoaminen. Vainoajien kannattaisikin olla sen sijaan kiitollisia kohteelle, koska hän välillisesti työllistää heidät. Sitten he sanovat, että kohde on ”mielisairas”, vaikka itse harjoittavat tätä täysin mielipuolista toimintaa.

Ja kaiken tämän jälkeen joukkovainoajat kuvittelevat vielä nousevansa koulukiusaajan tavoin kohteensa yläpuolelle, mutta todellisuudessa he vain alentavat itse itsensä sadistisella toiminnallaan. Katutason vainoajan prototyyppi on hengenlahjoiltaan korkeintaan keskinkertainen ihminen, jolla ei ole kykyä tuottaa merkityksellistä henkistä sisältöä ihmiselämälle. Ehkä siksi halutaan sitten tuhota ihminen, jolla se on. Vähän niin kuin koulussa usein kiusataan siellä hyvin menestyvää oppilasta.

Monet vainoajista, varsinkin toiminnan johtajista ja organisoijista, ovat kuitenkin yksinkertaisesti psykopaatteja, joiden kohdalla on kyse heidän sisäsyntyisten sadististen tarpeidensa täyttämisestä. Psykopaateilta puuttuu ihan konkreettisesti kyky empatiaan, mikä näkyy myös poikkeavuuksina aivojen magneettikuvauksissa. Ei-psykopaattisilla vainoajilla sen sijaan on omatunto, ja sitä voi ihmetellä, miten tällainen ihminen jatkaa toimintaa vielä senkin jälkeen, kun hänelle selviää, että kohteesta rakennettu karikatyyri on valhe. Inhimillisestä näkökulmasta sen voi ymmärtää, jos häntä painostetaan, kiristetään tai uhkaillaan, mutta siitä tuskin on kyse läheskään kaikkien kohdalla.

http://en.wikipedia.org/wiki/Gaslighting
http://en.wikipedia.org/wiki/Identified_patient
http://psychcentral.com/news/2012/05/11/scans-show-psychopaths-have-brain-abnormalities/38540.html

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti