Omituisen yksityiskohtainen opaskirja gang stalkingin harjoittajille

Alla ensimmäinen osa videosarjasta, jossa luetaan opaskirjaa gang stalkingin harjoittajille, joka julkaistiin Rauni-Leena Luukanen-Kilden kirjassa Bright Light on Black Shadows. Tuo ote kirjasta on luettavissa täällä.

Ei ole varmuutta, onko tuo opaskirja aito, koska Luukanen-Kilde ei paljasta sen lähdettä kirjassa. Mutta hänellä ja hänen miehellään oli yhteyksiä, joiden kautta saattoivat saada sen, ja voi olla kyse ihan lähdesuojasta ja lähteen turvallisuudesta. Kaikki tuossa käy joka tapauksessa hämmästyttävän hyvin yhteen minun ja monien tuntemieni muiden kohteiden kokemusten kanssa. Opas on hyvin spesifinen ja yksityiskohtainen.

Heti ensin särähtää korvaan, kun oppaassa puhutaan koko ajan kohteen "rankaisemisesta", tulee mieleen vanha kirjoitukseni gang stalkingista oikeusjärjestelmän ulkopuolisena rangaistuskeinona.

Intercepts are where community-based agents (CBA) will appear to “just coincidentally” cross paths, on foot, with the target. Once the target has been sensitized to the point of realizing they are under surveillance and punishment, they will recognize, and be made appropriately uncomfortable by, the simple act of multiple CBA’s “just happening to” cross paths with them.

Tuo on tosi tuttua minulle, ja siviiliasuisten ihmisten lisäksi tuota ovat tosiaan tehneet myös poliisit, tyypillisesti ajamalla jatkuvasti ohi tai pysäköimällä poliisiauton oman normaalin kulkureitin varrelle tai jopa kotitalon eteen. Omassa lähiympäristössä oli myös jatkuvasti tilanteita, joissa poliisi muka pysäytti jonkun henkilön jostain oikeasta syystä. Sitten se loppui, eikä niitä "sattumanvaraisia" tilanteita yhtäkkiä ollutkaan enää juuri ollenkaan. Kuvia ja videoita noista löytyy paljon muutaman vuoden takaisista blogijutuista. Nykyään en jaksa enää niin paljon kuvata kokoajan, koska se rajoittaa normaalin elämän elämistä, mutta ei myöskään vaan ole enää niin paljon kuvattavaa.

Punishing the target at the target’s (home) is essential for effectiveness of secret service operations. If the target were punished in the community but was allowed sanctuary in their home, the creation of a “prison without walls” would not be complete. One of the very first things the Control Center (CC) will arrange is for homes or apartments adjacent to the target’s home to be occupied by both community-based agents (CBAs) and members in the Electronic Operations manual. Because operations are carried out 24/7 in shifts, homes and apartments which are leased or owned by staff are not used as dwellings. The lease or deed will bear either an entirely false name, or the name of a senior staff member whose actual home will be at a different location.

Some adjacent homes or apartments are occupied by neighbors of the target who have offered to cooperate in punishment of the target. The initial contact of neighbors to determine their willingness to cooperate is done by senior staff, and incentives to cooperate are often tendered. t.

Kohteelle luodaan "vankila ilman muureja", ja kieltämättä elämä voi tuntua siltä, kun vainoamista on jatkettu vuosia. Kohteilla on usein samanlaisia toivottomuuden ja umpikujassa olemisen tunteita kuin vangeilla varmaan on. Ja siinä on keskeistä, että kohteen olo omassa kodissaan tehdään mahdollisimman tukalaksi. Kohteen ympärille varta vasten asutetaan GS-operaatiiveja ja mukaan myös värvätään naapureita, jotka näyttävät olevan siihen valmiita.

In apartments, frequent drilling into a scrap of wood or masonry held against the target’s wall, floors or ceiling as if “working.” Alternatively, hammering. Especially effective when cued by EC operators that the target is attempting to nap.

Tuota on ollut vuosien saatossa jatkuvasti. Kuinka usein jossain yhdessä asunnossa voi olla tarve porata ja hakata vasaralla? Tuota on ollut joskus myös yöllä, ei vain taloyhtiössä sallittuina aikoina. Harvemmin sellaiseen aikaan, koska se olisi liian selvä todiste, mutta kuitenkin. Samaa ovat kertoneet monet tuntemani suomalaiset kohteet.

Tekijät eivät voi lopettaa gang stalkingia, kun se on kerran aloitettu?

Sen mitä olen muiden kohteiden kanssa kommunikoinut, niin kaikki ihmettelevät, miksi gang stalking ei näytä koskaan loppuvan. Ehkä gang stalking on vain luonteeltaan sellaista toimintaa, että jos joku on valittu kohteeksi, niin hommaa on tarkoitus jatkaa loputtomiin, senkin jälkeen, kun kohteen elämä on kaikilta osin tuhottu (talous, työura, ihmissuhteet, mahdollisuudet edetä elämässä ym.)?

Toisaalta minulle on tullut mieleen, että tekijöiden on ehkä pakko jatkaa ja pistää vaan lisää pökköä pesään, mitä kauemmin toiminta jatkuu, kuten englanniksi sanotaan "double down". Koska jos jotain kohdetta on vainottu ja ahdisteltu vuosia tai jopa vuosikymmeniä (itseäni yli vuosikymmenen), niin miten toiminnan organisoijat selittäisivät kaikille osallisille (joita voi nähdäkseni olla yksittäisenkin kohteen kimpussa jopa tuhansia vuosien saatossa, toiset isolla, toiset pienellä roolilla), että eipä nyt enää vainotakaan tätä? Jos kohde on muka ansainnut sen vuosikausia, niin miksi ei yhtäkkiä enää ansaitsikaan? 

Organisoijat ja keskeiset toimijat varmaan tietävät, että vainoamisen syyt eivät ole niitä, joita ruohonjuuritason toimijoille (lue: hyödyllisille idiooteille) esitetään – että kohde on tehnyt sitä ja tätä tai on vaarallinen ja uhka yhteisölle tms. – vaan todennäköisesti Supon, ja muissa maissa vastaavien organisaatioiden, organisoimaa ja ohjaamaa, kylmäveristä vastatiedustelutoimintaa ja aggressiota. Näin ainakin sellaisissa tapauksissa, joissa kohde on uhkaksi valtakoneistolle koettu aktivisti tai toisinajattelija. Mutta suurimmalle osalle ruohonjuuritason toimijoista luultavasti sanotaan syyksi, että kohde on uhka yhteisölle tai jopa, että hän on jonkinlaisen tutkinnan alla. Niin, aivan naurettavaa, jos joku uskoo, että tavalliselta vaikuttava henkilö voi olla vuosikausia "tutkinnan kohteena" ilman, että se etenee mitenkään... mutta ihmiset uskovat mitä tahansa, jos sen sanoo auktoriteettia omaava taho, kuten poliisi tai joku vaikutusvaltaa tai arvovaltaa yhteisössä omaava henkilö.

Alkaisivatko monet mukaan toimintaan höynäytetyt epäilemään heille kerrottuja asioita ja esittämään epämukavia kysymyksiä? Tuo voi olla yksi syy, miksi gang stalkingia vain jatketaan ja jatketaan, se on itseään ruokkiva hirviö. Kuten Sam Vaknin sanoo, mukana oleville tulee vaikutelma, että heidän täytyy olla oikeassa ja että gang stalking on oikein, koska eihän muuten niin suuri joukko ihmisiä olisi samaa mieltä (laumahenki, mob mentality). Mutta mitä jos yhtäkkiä sitten sanotaankin vuosien jälkeen, että kohdetta ei pidä enää tai ei koskaan ollutkaan syytä vainota? "Sori, tehtiin pikku virhe, unohtakaa mitä sanoimme kohteesta" jne.