maanantai 18. marraskuuta 2024

Prof. Sam Vaknin: gang stalking is real and should be studied (video)

Sam Vaknin is one of the leading experts on narcissism. Here's his keynote speech for a global mental health conference, where he talks about gang stalking in-depth from a psychologist's point of view.


The introduction to the speech from the video description:

Gangstalking is a much mischaracterized and neglected psychosocial phenomenon. It described in the literature overwhelmingly as a delusional disorder. 

It is sometimes conflated with social justice activism, victimhood and woke movement such as #MeToo when “gangs” of activists or alleged self-imputed victims target individuals cast as evil perpetrators. 

Alternatively, gangstalking has been attributed to deep state structures and featured in other conspiracy theories, such as Qanon.

This expansive redefinition of gangstalking has given it a bad rep and caused academics to shy away from it. 

Thus, people who claim to be gangstalked are cast as delusional, paranoid, psychotic, grandiose or narcissistic, and worse.

There has been no in-depth study of the veracity of the claims the victims of gangstalking because its very existence has been widely and invariably discredited.

However, occasionally, gangstalking is real, it does occur.  I will describe ten environments, settings, and circumstances that give rise to the orchestrated activity colloquially known as gangstalking.  

Omia poimintoja ja kommentteja puheesta:

Vakninin mukaan joukkovainoamisen uhreiksi itseään sanovista monet ovat harhaluuloisia, mutta jotkut eivät. Siinä olen samaa mieltä, sillä joidenkin uhrien kertomukset eivät vaikuta siinä mielessä uskottavilta, että he eivät osaa kertoa selkeästi, mitä heille on tarkalleen ottaen tehty, tai kertomuksista puuttuu jonkinlainen punainen lanka. Toisaalta olen tavannut paljon suomalaisia vainottuja, joiden tarinat ovat hyvin selkeitä ja johdonmukaisia. Joistakin muista vainotuista on tullut myös hyviä ystäviäni.

Vaknin sanoo, että joukkovainoamisen yhdistäminen villeihin salaliittoteorioihin on saattanut sanan huonoon valoon, jolloin tutkijoiden on helpompi sivuuttaa se "hölynpölynä". Voi ollakin, ettei joukkovainoamista kannata aina yhdistää kaikkiin mahdollisiin salaliittoteorioihin, se varmaan karkottaa myös tavallisia ihmisiä aiheen piiristä. 

Ihmiset jotka väittävät olevansa joukkovainoamisen uhreja, leimataan harhaluuloisiksi, psykoottisiksi, suurenhulluiksi, narsistisiksi tai vielä pahemmaksi. Olen huomannut sen, minuakin on joskus sanottu "huomionhakuiseksi" ja "itsestään liikoja luulevaksi”, ja aina vaan toistettu, ettei ketään voisi kiinnostaa vainota minua jne.

Vaknin toteaa, että minkäänlaisia perusteellisia tutkimuksia joukkovainoamisen uhrien väitteistä ei ole tehty, koska sen olemassaolo on täysin kiistetty. Ei siis nähdä edes tarvetta tutkia asiaa, koska se on muka ilmiselvästi vain ihmisten harhaluuloa.

Vakninin mukaan joukkovainoaminen ja mustamaalauskampanjat ovat tyypillistä toimintaa narsisteille, jonka he toteuttavat apureidensa (flying monkeys) eli "hovinsa" avulla. Jotkut apurit ovat mukana tahtomattaan tai tiedostamattomaan, mutka jotkut tietoisesti ja innolla mukana. Jotkut taas katsovat toimintaa sivusta nauttien. Hänen mukaansa kiusaamisessakin on kyse pitkälti samasta asiasta.

Vaknin selittää hyvin, miten joukkovainoamisessa luodaan sisäryhmä ja ulkoryhmä aivan, kuten uskonnollisissa lahkoissa tai muissa kulteissa, ja sisäryhmällä on lapsenomaista harhaista mustavalkoista ajattelua, jossa uhri on pelkästään paha ja tekijät itse hyviä. Vainoajien joukon keskenään luoma hurmahenki tuo sen jäsenille tunteen, että he ovat oikeassa ja oikealla asialla. Koska eiväthän he voi olla väärässä, koska heitä on niin paljon ja kaikki sanovat samaa. Tuohon liittyvät termit ovat uhrin toiseuttaminen (othering) ja tekijän tekemä oman mielensä jakaminen (splitting).

Vaknin sanoo, että psykopaatit, narsistit, epävakaat persoonallisuudet ja häiriintyneet ihmiset tuppaavat kerääntymään porukoihin, joissa sorrutaan helposti joukkovainoamisen kaltaiseen toimintaan.


Miksi joukkovainoamisen kohteiden ympärillä pyörii paljon vartijoita?

En tiedä miksi, mutta minun ja monien muiden suomalaisten joukkovainoamisen kohteiden ympärillä, joita olen tavannutkin, pyörii jatkuvasti vartijoita vähän kaikkialla. Onko kyse poliisi ns. ennaltaestävästä toiminnasta, josta olen aiemmin kirjoittanut blogissa:

http://indietarget.blogspot.com/2016/10/poliisin-ennalta-estava-toiminta.html

http://indietarget.blogspot.com/2020/06/krpn-ennalta-estava-toiminta.html

Delegoiko poliisi kohteiden tarkkailua vartijoille? Jos niin, niin mitä vartijoille kerrotaan kohteesta ja syistä, miksi häntä pitää tarkkailla? Jos vartija saa etukäteen toimeksiannon tarkkailla yksittäistä henkilöä, niin ymmärtääkö hän kyseenalaistaa sitä toimeksiantoa? Jos vartija uskoo kohteen olevan sellainen uhka turvallisuudelle kuin tässä poliisin UHKAT-toiminnon selityksessä kuvaillaan, niin voi kai jotenkin ymmärtää, että vartija kokee tekevänsä oikein tarkkaillessaan kohdetta, mutta pitäisi kuitenkin ymmärtää, että se on ilmiselvästi vartijan toimivallan ulkopuolella. Ei voi olla niin, että vartijat toimisivat jonkinlaisina "rikosten ennalta estäjinä" kuin Minority Report -elokuvan agentit ikään. Kyllä hälytyskellojen pitäisi soida vartijoilla, jos osallistuvat tuollaiseen toimintaan. Ei edes poliisilla ole oikeasti oikeutta kansalaisen ns. avoimeen tarkkailuun eli tarkoitukselliseen yksittäiselle henkilölle näyttäytymiseen. Niin poliisi voi toimia, että laittaa usein partion johonkin tiettyyn paikkaan, jossa on usein levottomuutta tai jengejä. Se on sallittua avointa tarkkailua, mutta yksittäisen henkilön ottaminen tuollaisen kohteeksi ei.

"Keskusrikospoliisin UHKAT-toiminnon päivittäisjohtaja rikoskomisario Santeri Sivonen on valittu Vuoden Poliisiksi 2018.

UHKAT-toiminnon tehtävänä on edistää lainvalvontaviranomaisten kykyä tunnistaa vakavia uhkatilanteita ja huolta aiheuttavia henkilöitä ja estää ennalta vakavien uhkatilanteiden syntymistä. UHKAT-toiminto osallistuu vuosittain noin 400 tapauksen selvittelyyn.

UHKAT-toiminnon tavoitteena on kohdennetun vakavan väkivallan ennalta estäminen ja paljastaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Toiminnossa arvioidaan ilmi tulleiden asioiden uhkatasoja ja pyritään tunnistamaan huolta aiheuttavia henkilöitä."

"Huolta herättävien henkilöiden tunnistamiseen on luotu malleja, joita poliisi valtakunnallisesti käyttää. Kaikissa poliisilaitoksissa on tähän työhön osaamista.

– Suurin osa uhkista on yksittäisten huolta aiheuttavien henkilöiden taholta nousseita. Kun uhka on tunnistettu, poliisin tai muun toimijan interventiolla on aietta estävä vaikutus. Huonolle tielle luisumista on pystytty erilaisten poliisin, sosiaali- ja terveydenhuollon, koulujen ja muiden viranomaisten yhdessä toteutettujen toimien kautta estämään, Sivonen kertoo.

Poliisiin voi ottaa yhteyden vinkkaamalla nettivinkin kautta, ilmoittamalla poliisipartiolle tai hätäkeskukseen. Huolestunut taho voi olla lähipiiri, terveydenhuolto, lääkäri tai vaikkapa joku koulun henkilökunnasta.

Sivonen listaa esimerkkejä henkilön piirteistä, joista voi huolestua.

– Väkivallan ihannointi, uhkaava viestintä, sosiaaliset ongelmat ja elämänhallinnan vaikeudet yhdistettynä elämäntilanteen huonontumiseen. Yksilön elämäntilanteen kokonaisvaltainen arviointi on keskeistä. Mikään yksittäinen tekijä ei tee kenestäkään uhkaa toisten hengelle tai terveydelle. Taustalla on useiden henkilökohtaisten ja ympäristön tekijöiden yhteisvaikutus."

https://poliisi.fi/-/vuoden-poliisi-2018-tunnistaa-ja-estaa-ennalta-vakavia-uhkatilanteita

Jos jotkut oikeasti uskovat minun olevan tuollainen henkilö, niin se on sanalla sanoen surkuhupaisaa. Olen jutellut asiasta tuntemani vainotun kanssa, ja ollaan juuri ihmetelty, että mikä järki tässä hommassa on. Kohteina on paljon naisia ja täysin harmittomia miehiä, jotkut ovat ihan korostuneen kilttejä ihmisiä. Voi ollakin, että kyse on jostain muusta, ja jos sitä sanotaan joskus ennaltaestäväksi toiminnaksi, niin se on vain yksi peitenimi laajemmalle operaatiolle.

Muutama vuosi sitten raportoin täällä paljon siitä, että vartiointiliikkeen autoja oli jatkuvasti pysäköitynä lähikauppojen eteen. Yleensä auto lähti sillä aikaa pois, kun olin kaupassa, mutta usein myös juuri sillä hetkellä, kun tulin ulos. Vertaa sitä tyypilliseen vainoamiskikkaan, jota rikollisetkin käyttävät: kohde lähestyy ensin autoa, joka lymyilee kotinurkilla, ja sitten kuski nostaa kytkintä. Kerran kun otin kuvaa vartijan autosta sellaisessa tilanteessa, niin hän kysyi ylimielisesti: "Saitko hyvän kuvan?" 

Tuota jatkui muutaman vuoden, mutta sitten se loppui kuin seinään eikä sitä tapahdu enää pahemmin. Mutta käytännössä aina, kun menen metroon, niin joko laiturilla tai sisääntuloaulassa lymyilee vartijoita. Hakaniemen metroasemalla tyypillinen juttu on ollut se, että pari vartijaa kävelee laiturin läpi juuri sillä hetkellä, kun tulen sinne. Sitäkin tapahtuu usein, että vartijoita tulee samaan vaunuun metrossa. Käytän muuten metroa suhteellisen harvoin, yleensä muutaman kerran kuukaudessa, jos sitäkään. Kyse ei ole siitä, että kulkisin metrolla jatkuvasti ja tuollaisia tapahtuisi silloin tällöin, vaan melkein joka kerta.