Sam Vaknin is one of the leading experts on narcissism. Here's his keynote speech for a global mental health conference, where he talks about gang stalking in-depth from a psychologist's point of view.
The introduction to the speech from the video description:
Gangstalking is a much mischaracterized and neglected psychosocial phenomenon. It described in the literature overwhelmingly as a delusional disorder.
It is sometimes conflated with social justice activism, victimhood and woke movement such as #MeToo when “gangs” of activists or alleged self-imputed victims target individuals cast as evil perpetrators.
Alternatively, gangstalking has been attributed to deep state structures and featured in other conspiracy theories, such as Qanon.
This expansive redefinition of gangstalking has given it a bad rep and caused academics to shy away from it.
Thus, people who claim to be gangstalked are cast as delusional, paranoid, psychotic, grandiose or narcissistic, and worse.
There has been no in-depth study of the veracity of the claims the victims of gangstalking because its very existence has been widely and invariably discredited.
However, occasionally, gangstalking is real, it does occur. I will describe ten environments, settings, and circumstances that give rise to the orchestrated activity colloquially known as gangstalking.
Omia poimintoja ja kommentteja puheesta:
Vakninin mukaan joukkovainoamisen uhreiksi itseään sanovista monet ovat harhaluuloisia, mutta jotkut eivät. Siinä olen samaa mieltä, sillä joidenkin uhrien kertomukset eivät vaikuta siinä mielessä uskottavilta, että he eivät osaa kertoa selkeästi, mitä heille on tarkalleen ottaen tehty, tai kertomuksista puuttuu jonkinlainen punainen lanka. Toisaalta olen tavannut paljon suomalaisia vainottuja, joiden tarinat ovat hyvin selkeitä ja johdonmukaisia. Joistakin muista vainotuista on tullut myös hyviä ystäviäni.
Vaknin sanoo, että joukkovainoamisen yhdistäminen villeihin salaliittoteorioihin on saattanut sanan huonoon valoon, jolloin tutkijoiden on helpompi sivuuttaa se "hölynpölynä". Voi ollakin, ettei joukkovainoamista kannata aina yhdistää kaikkiin mahdollisiin salaliittoteorioihin, se varmaan karkottaa myös tavallisia ihmisiä aiheen piiristä.
Ihmiset jotka väittävät olevansa joukkovainoamisen uhreja, leimataan harhaluuloisiksi, psykoottisiksi, suurenhulluiksi, narsistisiksi tai vielä pahemmaksi. Olen huomannut sen, minuakin on joskus sanottu "huomionhakuiseksi" ja "itsestään liikoja luulevaksi”, ja aina vaan toistettu, ettei ketään voisi kiinnostaa vainota minua jne.
Vaknin toteaa, että minkäänlaisia perusteellisia tutkimuksia joukkovainoamisen uhrien väitteistä ei ole tehty, koska sen olemassaolo on täysin kiistetty. Ei siis nähdä edes tarvetta tutkia asiaa, koska se on muka ilmiselvästi vain ihmisten harhaluuloa.
Vakninin mukaan joukkovainoaminen ja mustamaalauskampanjat ovat tyypillistä toimintaa narsisteille, jonka he toteuttavat apureidensa (flying monkeys) eli "hovinsa" avulla. Jotkut apurit ovat mukana tahtomattaan tai tiedostamattomaan, mutka jotkut tietoisesti ja innolla mukana. Jotkut taas katsovat toimintaa sivusta nauttien. Hänen mukaansa kiusaamisessakin on kyse pitkälti samasta asiasta.
Vaknin selittää hyvin, miten joukkovainoamisessa luodaan sisäryhmä ja ulkoryhmä aivan, kuten uskonnollisissa lahkoissa tai muissa kulteissa, ja sisäryhmällä on lapsenomaista harhaista mustavalkoista ajattelua, jossa uhri on pelkästään paha ja tekijät itse hyviä. Vainoajien joukon keskenään luoma hurmahenki tuo sen jäsenille tunteen, että he ovat oikeassa ja oikealla asialla. Koska eiväthän he voi olla väärässä, koska heitä on niin paljon ja kaikki sanovat samaa. Tuohon liittyvät termit ovat uhrin toiseuttaminen (othering) ja tekijän tekemä oman mielensä jakaminen (splitting).
Vaknin sanoo, että psykopaatit, narsistit, epävakaat persoonallisuudet ja häiriintyneet ihmiset tuppaavat kerääntymään porukoihin, joissa sorrutaan helposti joukkovainoamisen kaltaiseen toimintaan.
