DDR:n turvallisuuspoliisi Stasi ei yrittänyt pidättää kaikkia poliittisia toisinajattelijoita, vaan monissa tapauksissa se käytti ohjelmaa nimeltä Zersetzung (suom. "hajoaminen"), jonka tarkoituksena oli tuhota kohteen elämä samalla tavalla kuin nykyajan organisoidussa vainoamisessa, jonka kohteena itsekin olen ollut kohta jo kuusi vuotta.
Stasin arkistoja tutkinut kirjailija Max Hertzberg on kirjoittanut perusteellisen artikkelin tuosta ohjelmasta, ja se perustuu DDR:n aikana poliittisesti aktiivisia olleiden henkilöiden haastatteluihin ja heijastelee heidän kokemuksiaan. Tässä artikkelista kohta, jossa kuvaillaan, mitä menetelmiä Zersetzungissa käytettiin:
Yksilöiden Zersetzung suoritettiin yleensä heikentämällä järjestelmällisesti kohteen elämänlaatua (sekä sosiaalielämässä että työelämässä) tarkoituksena yksinkertaisesti tuhota kohteen itseluottamus. Taktiikoita oli monenlaisia, kuten herjaavien huhujen levittäminen, ongelmien aiheuttaminen työpaikalla jne…
Zersetzungin ensimmäinen vaihe oli kaikkien valtion hallussa olevien tietojen, kuten esim. terveystietojen, kouluraporttien, poliisirekisterin, tiedusteluraporttien ja kotietsinnöillä hankitun tiedon arvioiminen. Tässä vaiheessa he etsivät kaikkia mahdollisia (sosiaalisia, emotionaalisia tai psykologisia) heikkoja kohtia, joita voitaisiin käyttää kohteen painostamiseen, kuten esim. avioliiton ulkopuoliset suhteet, rikosrekisterimerkinnät, alkoholismi, huumeidenkäyttö tai erottavat tekijät kohteen ja hänen ryhmänsä välillä (kuten esim. ikä, yhteiskuntaluokka, pukeutumistyyli), joita voitaisiin käyttää hänen sosiaaliseen eristämiseen.
Tämän jälkeen laadittiin Zersetzung-strategia: Mikä tarkalleen ottaen oli sen tavoite? Mitä taktiikoita pitäisi käyttää kohteen henkilökohtaisen tilanteen ja luonteenpiirteiden hyödyntämiseksi? Mikä oli aikahaarukka?
Seuraava vaihe oli usein aloittaa salaisen seurannan lisäksi avoin tarkkailu tarkoituksena viestittää kohteelle, että hän oli Stasin mielenkiinnon kohteena ja aiheuttaa turvattomuuden tunnetta ja vainoharhaisuutta. Taktiikoihin kuului mm. kuulusteleminen, toistuvat pysäytykset ja etsinnät, oudot äänet puhelinlinjoilla, näkyvät käynnit työpaikalla, jotta pomot ja työtoverit tulivat tietoisiksi poliisin mielenkiinnosta kohdetta kohtaan jne.
Loppuvaiheeseen kuului psykologinen ja fyysinen ahdistelu: tavaroiden siirteleminen kotona (jonain aamuna herätyskello soi viideltä eikä seitsemältä aamulla, sukat olivat väärässä laatikossa, kahvi oli yhtäkkiä loppu…), polkupyörille ja moottoriajoneuvoille aiheutetut vahingot (esim. renkaiden puhkominen), huhujen levittäminen, kuten yllä mainittiin, tavaroiden tilaaminen kohteen nimellä jne.
http://www.maxhertzberg.co.uk/background/politics/stasi-tactics/
Kuulostaa todellakin hyvin samanlaiselta kuin organisoitu vainoaminen tai joukkovainoaminen (gang stalking). Ja tuo viimeinen kappale klassiselta kaasuvalottamiselta (engl. gaslighting).
Saksalainen historioitsija Hubertus Knabe, joka työskenteli 1992-2000 Stasi-arkistojen tutkimusvirastossa, puhuu lyhyesti Zersetzungista TED-luennossaan.
https://www.ted.com/talks/hubertus_knabe_the_dark_secrets_of_a_surveillance_state/transcript
Lisää linkkejä:
http://indietarget.blogspot.com/2016/06/stasi-directive-on-zersetzung.html
https://en.wikipedia.org/wiki/Zersetzung
