Kun täällä on tänään käynyt paljon uusia lukijoita, niin vastaan nyt tässä osin aiempia kirjoituksia lainaten siihen perinteiseen kysymykseen, onko joukkovainoamisen kohteeksi itseään sanovalla oletusarvoisesti "skitsofrenia" tai jokin muu "mielisairaus".
Tällä hetkellä psykiatriaa käytetään kautta maailman täysin mielivaltaisesti joukkovainoamisen kohteiden (targeted individuals) diagnosoimiseen mielisairaiksi. Kaikki, jotka väittävät olevansa tällä tavoin vainottuja, ohjataan lähes automaattisesti psykiatrille, jos he esim. tekevät asiasta rikosilmoituksen. Tämä perustuu siihen premissiin, että ihmisiä ei mitenkään, ei kerta kaikkiaan mitenkään, voida vainota tällä tavalla, siispä heidän on pakko olla harhaluuloisia tai mielisairaita. Tämä siitä huolimatta, että esim. DDR:ssä samankaltainen vaino oli normaalia toimintaa. Ts. premissi on todistettavasti virheellinen, koska siitä löytyy historiasta aivan riittävästi ennakkotapauksia. Mutta näitä väitteitä tai rikosilmoituksia ei edes tutkita, millään tavalla. Paitsi ainakin yksi poikkeustapaus löytyy Amerikasta, jossa asia tutkittiin, vietiin oikeuteen ja jopa tuomittiin kantajan hyväksi:
http://rudy2.wordpress.com/james-walbertsupport-from-missouri-rep-jim-guest/
Se, mikä pitää ymmärtää, on, että gang stalking on tarkoituksella suunniteltu käyttäytymistieteen eksperttien toimesta a) mahdollisimman tehokkaaksi ja b) mahdollisimman vaikeasti todistettavaksi psykologisen terrorin välineeksi. Joukkovainoamisväitteiden herättämät reaktiot, kuten "mene hoitoon" tai "selvä paranoidinen skitsofrenia", ovat juuri se, mihin toiminnan suunnittelijat ja organisoijat pyrkivät.
Näitä asioita ei voi ajatella vain omasta näkökulmasta, jos on "normaali" tai ei-psykopaattinen ihminen. Suurin osa tällaisista ihmisistä ei koskaan lähtisi mukaan joukkovainoamiseen eikä voi kuvitella, että joku voisi sellaista toimintaa harjoittaa. Mutta ajattele asiaa myös vallanhimoisen, empatiakyvyttömän ja ihmisen kontrolloimisesta ja psykologisesta hajottamisesta energiansa saavan psykopaatin näkökulmasta. Jos joukko tällaisia ihmisiä haluaisi luoda systeemin tätä varten, eikö se loisi sellaisen, joka takaisi hyvän menestyksen ja josta vastuuseen joutumisen riski olisi lähes olematon? Näitä ajatuksia herättävät varsinkin joukkovainoamisen kohdalla niin usein heitetyt retoriset kysymykset, kuten "miksi kukaan tekisi tällaista?".
Itse asiassa joukkovainoamisen kohteeksi valitaan useimmiten erityisen herkkiä, ajattelevia, reflektioon kykeneviä ihmisiä, jotka usein ensin etsivät juuri herkästi itsestään syytä (ennen kuin heille selviää, mistä joukkovainoamisessa on kyse), kuten psykopaatin puolisona tai lapsena ja emotionaalisen pahoinpitelyn kohteena elänyt ihminen, josta on tullut ns. identifioitu potilas. Psykopaatti usein harjoittaa ns. kaasuvalottamista (gaslighting), jossa kohdetta hämmennetään manipuloimalla hänen todellisuuskäsitystään, jotta hän alkaisi uskoa olevansa sekoamassa. Sitten tämä ”identifioitu potilas” menee tai joutuu psykiatriseen hoitoon, vaikka ainoa, joka oikeasti on sairas, on se psykopaatti. Tämä kuvio toistuu niin usein, että se on todellinen epidemia yhteiskunnassa.
Joukkovainoaminen on tätä samaa kaasuvalottamista, jossa yksittäisen psykopaatin sijaan sitä harjoittaa suuri joukko ihmisiä ja organisaatiot, joita johtavat psykopaatit. Päivittäisen katutason vainoamisen suorittajat tuskin yleensä ovat varsinaisia psykopaatteja, vaan pikemminkin vain heikkotahtoisia mahdollistajia, joita psykopaatit tarvitsevat sadististen valtaleikkiensä toteuttamiseen suuremmassa mittakaavassa ja yhteiskunnan tasolla. Moni heistä on varmasti vielä oikeasti niin yksinkertainen, että uskoo, ainakin aluksi, ne tekosyyt, joilla vainoamista organisoivat heille sitä perustelevat.
Yksi asia, mitä ei koskaan voi liikaa painottaa, on, että psykopatia on ainoa mielisairaus, joka voidaan todentaa tieteellisellä kokeella, nimittäin aivojen magneettikuvauksella. Se näkyy poikkeavuuksina aivojen tunnealueilla, ts. psykopaatilta puuttuu aivan konkreettisesti kyky empatiaan. Ja kun empatia on se, mikä tekee ihmisestä inhimillisen, niin psykopaatteja ei voi siinä mielessä sanoa edes ihmisiksi. Niiltä puuttuu kokonaan aito minä, ja niillä on vaan erilaisia rakennettuja ja tekaistuja persoonia milloin mihinkin tarkoitukseen.
Johtava asiantuntija Robert Hare on kuvannut psykopaatteja "lajinsisäiksi saalistajiksi", koska sitä ne ovat. Psykopaatit etsivät aina vain kohteita, ns. narsistisia lähteitä, joihin kohdistaa sadismia ja joista imeä pois elämänenergia. Tätä sanotaan myös "psyykkiseksi vampirismiksi", ja nämä nykyään niin suositut vampyyritarinat ovat, mitä suurin osa ihmisistä ei ymmärrä, nimenomaan allegoria psykopatialle. Vampyyri imee uhristaan elämänenergian fyysisesti, psykopaatti tekee sen pääasiassa psyykkisesti manipuloimalla ja "kaasuvalottamalla".
