Vieraskynä: selvitymistapoja ja neuvoja joukkovainon uhreille

Joukkovainon tarkoitus on usein pilata uhrin elämä, eristää tämä yhteiskunnasta, aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta sekä saada uhri toimimaan niin että hän ei enää luota ihmisiin ja yhteiskuntaan sekä pahimmassa tapauksessa tekee jotain itselleen tai muille ja tätä kautta tuhoaa oman elämänsä.

Joukkovainossa on kysymys vakavasta rikollisuuden ja kiusaamisen muodosta. Selviytymistapojen esilletuonnin tarkoitus ei ole vähätellä uhrin kokemaa vääryyttä ja kärsimystä. Koska kysymyksessä on kiusaamisen ja rikollisuuden muoto, johon on erittäin vaikea saada apua, on hyvä miettiä yksilön selviämistapoja. Vainoamisen paljastaminen yleensä on yksi tapa lopettaa vainoaminen, mutta silloin kun yhteiskunta, toisin sanoen valtio on käytännössä kiusaamisen ja vainon aiheuttaja, niin tämä paljastaminen on vaikeampaa, vaikkakin erittäin tärkeää.

Tuon nyt esille joitakin ajatuksia, joilla taistella vainoa vastaan. Tässä täytyy muistaa, että käytännössä kysymys on sodankäynnistä ja on hyvä tiedostaa eri tapoja, joilla käydä tätä sotaa. Nämä ajatukset ja neuvot voivat toimia parhaiten, kun kysymyksessä on psykologisella tasolla tapahtuva vaino eikä esim. fyysinen. Joka tapauksessa joukkovainon keinoja on monenlaisia ja ei pidä olettaa, että nämä neuvot tälläisinä soveltuisivat kaikenlaisen vainon kohtaamiseen.

1. Hyvä elämä on paras kosto. Pyri elämään niin hyvää elämää kuin se olosuhteisiin suhteutettuna on mahdollista. Iloitse pienistä asioista elämässäsi ja suuntaa katse kaikesta kokemastasi huolimatta hyvään.

2. Älä anna vainoajille nautintoa vainoamisesta. Kiusaajan ja vainoajan motiivi on saada uhri jollain tavalla reagoimaan. Yleensä esim. koulukiusaaja saa nautintonsa ja tyydytyksensä siitä, kun kiusatulla ei ole kivaa.

3. Älä jää yksin. Vainon tarkoitus on eristää vainottu muista ja saada uhri vainoharhaiseksi ja sellaiseksi, että hän ei voi luottaa oikein kehenkään. Pyri löytämään ja lyöttäytymään yhteen muiden vainottujen kanssa, mutta etsi myös muita ystäviä ja kavereita, jotka ovat ns. normaalimaailmasta ja joilla ei ole vainokokemuksia.

4. Kerro asiasta mutta harkitse kenelle ja miten. Joukkovainoaminen on sen verran tuntematon, outo ja pelottavakin asia, että suurin osa ihmisistä suhtautuu sinuun mielenterveyspotilaana kun kerrot tästä. Tämä on siinä mielessä epäloogista, koska jos kertoisit, että sinua on joukolla työpaikalla tai koulussa kiusattu, ei reaktio olisi sama. Mutta ihmiset varsinkin Suomessa ovat sen verran ”ohjelmoituja” ja auktoriteettiuskovaisia, että heti kun kerrot esim. yhteiskunnan instanssien olevan vainon takana, niin se saa kaikki defenssit heillä pintaan.

5. Pyri minimoimaan vainon vaikutus elämääsi ja sen tehokkuus ja haittaavuus. Jos esimerkiksi kohtaat vainoa ja häirintää ulkona, heikennä sen tehoa kuuntelemalla mielimusiikkiasi tai jotain mieli podcastia. Esimerkiksi autojen tööttäilyä ja sen häiritsevyyttä voi heikentää kuuntelemalla ja keskittymällä johonkin muuhun. Ulkomailla näkee ihmisiä monesti kirja kädessä kävelemässä katuja ja tämä tapa ei olisi välttämättä vainotullekaan huono. Ei kannata ajatella suomalaisittain, että mitähän muut nyt sellaisesta ajattelee. 

Kotona tehtävää äänihäirintää vastaan voit ostaa kuulosuojaimet, joissa on bluetooth ja tällöinkin saat keskittymistä siirrettyä jonhonkin muuhun. Tämä kaikki estää vainoajia saamasta juuri sitä otetta elämästäsi, johon vainolla pyritään. Toisaalta tämäkin on reagoimista asiaan, mutta kuitenkin niin että sillä pyrkii eliminoimaaan vainon vaikutusta. Vähän kuin että jos vierekkäisen talon ikkunasta näytettäisiin aina keskisormea sinulle päivittäin, niin verhoa kannattaisi silloin pyrkiä pitämään kiinni kun muuten ei saisi loppumaan häirintää.

6. Älä paljasta mikä sinua ärsyttää eniten. Usein yhteiskunnallisen vainon alla oleva on myös puhelinkuuntelussa ja muutenkin häntä tarkkaillaan. Kerro harkitusti tila ja paikka huomioonottaen mikä vaino on kaikkein ärsyttävintä. On hyvin todennäköistä, että juuri sitä, jonka tiedetään ärsyttävän sinua eniten, käytetään sinua vastaan joukkovainossa. Jos katuteatteri ei häiritse sinua niin paljon kuin jokin muu, niin todennäköisesti katuteatteri loppuu ja se mihin reagoit jää jäljelle.

7. Vierivä kivi ei sammaloidu. Tämä on samassa kategoriassa kuin älä jää yksin mutta vielä laajemmassa mielessä. Pyri olemaan liikkeessä niin, ettet jäisi vain vainon uhriksi. Etsi itsellesi harrastuksia, joissa saat olla vapaa vainoamisesta. Tiesitkö esim. että Suomessa on ainoana maailman maana todella tiheä autiotupien verkosto ympäri maata. Näitä saa käyttää ilmaiseksi kunhan vain jättää paikat yhtä hyvään (mielummin parempaan kuntoon) kuin niihin mennessä. Saunallisia tälläisiä löytyy monta kymmentä ja useimmissa saunominenkin on ilmaista. Tällöin saat myös hetken olla rauhassa, mikä on tärkeää kun usein joukkovaino on jokapäiväistä. Parhaassa ja herkullisimmassa tapauksessa pääset vapautumaan muutamaksi päiväksi vainosta ja kaikesta mikä siihen liittyy ja se ei välttämättä käy edes luonnossa mielessä. Tiesitkö myös, että Suomessa on myös paljon kirkkaita vesiä muuallakin kuin Lapissa ja esim. niissä sukeltelu voi antaa hetkeksi vapauden.

8. Suhtauminen vainoon. Et voi usein vaikuttaa vainoon tai sen loppumiseen, mutta voit valita suhtaumisesi siihen. Tämäkään ei sulje pois sitä, että samaan aikaan pyrkisit edistämään tämän rikollisen toiminnan tietoiseksi ja tuomittavaksi tulemista, mutta se voi auttaa sinua jaksamaan ja selviämään paremmin päivistäsi. Tällä suhtaumisella voit vaikuttaa vainoajan saamaan otteeseen. Jos esimerkiksi yläkerrassasi asuu henkilö, joka aina tai 90 prosenttia vessakäynneistäsi vetää vessaa samaan aikaan niin ajattele, että jos joku saa tuosta tyydytystä niin mukava, että saa olla ”terapeutiksi” jollekin. Tälläinen ajattelu on oikeuden ja järjen vastaista, mutta voi auttaa ainakin tilapäisesti kestämään paremmin ja suuntaamaan oman fokuksensa tärkeämpiin asioihin kuin ihmisiin, jotka tälläistä tehneinä eivät ansaitse ajatuksiasi.

9. Rukoile vainoajiesi puolesta. Kun olet huomannut, että viha luonnollisena reaktiona vainoon ja vainoajiin ei sinua käytännössä auta, niin koeta ajatella näistä vainoajistasi kaikesta heidän tekemisistään huolimatta hyvää. Voit yrittää tehdä näin myös vaikka et olisi erityisen hengellinen ihminen. Ison kirjan sanassa sanotaan, että näin tekemällä kokoat hiiliä tekijöiden pään päälle. Tässä on oma viisautensa ja se asettaa sinut vainoajiesi yläpuolelle ja omalla tavallaan heikentää heidän otetta elämääsi. Jos pystyt tekemään vainoajille vielä hyvää, niin silloin myös olet heidän yläpuolellaan ja heidän on vaikeampi toteuttaa vainoa. On paljon helpompi psykologisesti harrastaa tälläistä rikollista toimintaa, kun vainottu reagoi vainoajaan vihamielisesti.

10. Auta enemmän kärsivää. Joskus elämän kärsimyksissä yksi hyvä ”selviytysmistapa” on myös se, että koettaa siirtää fokusta omista kärsimyksistä muualle, kuuntelee ja auttaa muita, joilla on eri tavalla vaikeata elämässä. Sairaaloissa, vanhusten laitoksissa sekä mielisairaaloissa on paljon ihmisiä, jotka taistelevat elämässään mm. sairauksien, yksinäisyytensä yms. kanssa. Jos mahdollista, niin käy heitä katsomassa ja voit ehkä ehkä ystävystyäkin. Parhaimmillaan saat omiinkin taisteluihin jonkun tärkeän tukijan ja kuuntelijan, kun olet ensin auttanut muita heidän omissa elämän taisteluissaan.

Kirjoittaja on suomalainen mies, joka on ollut vuosia hyvin samanlaisen vainoamisen kohteena kuin allekirjoittanut. Monia noista neuvoista on tullut kokeiltua, ja aina kannattaa yrittää kaikenlaista, mikä auttaa saamaan itsensä parempaan mielentilaan, vainoajat kun pyrkivät tosiaan lannistamaan kohteen ja provosoimaan hänessä voimakkaita reaktioita. Tapasin hänet aktivismin kautta, meillä oli yhteinen tuttu.

Omituisen yksityiskohtainen opaskirja gang stalkingin harjoittajille

Alla ensimmäinen osa videosarjasta, jossa luetaan opaskirjaa gang stalkingin harjoittajille, joka julkaistiin Rauni-Leena Luukanen-Kilden kirjassa Bright Light on Black Shadows. Tuo ote kirjasta on luettavissa täällä.

Ei ole varmuutta, onko tuo opaskirja aito, koska Luukanen-Kilde ei paljasta sen lähdettä kirjassa. Mutta hänellä ja hänen miehellään oli yhteyksiä, joiden kautta saattoivat saada sen, ja voi olla kyse ihan lähdesuojasta ja lähteen turvallisuudesta. Kaikki tuossa käy joka tapauksessa hämmästyttävän hyvin yhteen minun ja monien tuntemieni muiden kohteiden kokemusten kanssa. Opas on hyvin spesifinen ja yksityiskohtainen.

Heti ensin särähtää korvaan, kun oppaassa puhutaan koko ajan kohteen "rankaisemisesta", tulee mieleen vanha kirjoitukseni gang stalkingista oikeusjärjestelmän ulkopuolisena rangaistuskeinona.

Intercepts are where community-based agents (CBA) will appear to “just coincidentally” cross paths, on foot, with the target. Once the target has been sensitized to the point of realizing they are under surveillance and punishment, they will recognize, and be made appropriately uncomfortable by, the simple act of multiple CBA’s “just happening to” cross paths with them.

Tuo on tosi tuttua minulle, ja siviiliasuisten ihmisten lisäksi tuota ovat tosiaan tehneet myös poliisit, tyypillisesti ajamalla jatkuvasti ohi tai pysäköimällä poliisiauton oman normaalin kulkureitin varrelle tai jopa kotitalon eteen. Omassa lähiympäristössä oli myös jatkuvasti tilanteita, joissa poliisi muka pysäytti jonkun henkilön jostain oikeasta syystä. Sitten se loppui, eikä niitä "sattumanvaraisia" tilanteita yhtäkkiä ollutkaan enää juuri ollenkaan. Kuvia ja videoita noista löytyy paljon muutaman vuoden takaisista blogijutuista. Nykyään en jaksa enää niin paljon kuvata kokoajan, koska se rajoittaa normaalin elämän elämistä, mutta ei myöskään vaan ole enää niin paljon kuvattavaa.

Punishing the target at the target’s (home) is essential for effectiveness of secret service operations. If the target were punished in the community but was allowed sanctuary in their home, the creation of a “prison without walls” would not be complete. One of the very first things the Control Center (CC) will arrange is for homes or apartments adjacent to the target’s home to be occupied by both community-based agents (CBAs) and members in the Electronic Operations manual. Because operations are carried out 24/7 in shifts, homes and apartments which are leased or owned by staff are not used as dwellings. The lease or deed will bear either an entirely false name, or the name of a senior staff member whose actual home will be at a different location.

Some adjacent homes or apartments are occupied by neighbors of the target who have offered to cooperate in punishment of the target. The initial contact of neighbors to determine their willingness to cooperate is done by senior staff, and incentives to cooperate are often tendered. t.

Kohteelle luodaan "vankila ilman muureja", ja kieltämättä elämä voi tuntua siltä, kun vainoamista on jatkettu vuosia. Kohteilla on usein samanlaisia toivottomuuden ja umpikujassa olemisen tunteita kuin vangeilla varmaan on. Ja siinä on keskeistä, että kohteen olo omassa kodissaan tehdään mahdollisimman tukalaksi. Kohteen ympärille varta vasten asutetaan GS-operaatiiveja ja mukaan myös värvätään naapureita, jotka näyttävät olevan siihen valmiita.

In apartments, frequent drilling into a scrap of wood or masonry held against the target’s wall, floors or ceiling as if “working.” Alternatively, hammering. Especially effective when cued by EC operators that the target is attempting to nap.

Tuota on ollut vuosien saatossa jatkuvasti. Kuinka usein jossain yhdessä asunnossa voi olla tarve porata ja hakata vasaralla? Tuota on ollut joskus myös yöllä, ei vain taloyhtiössä sallittuina aikoina. Harvemmin sellaiseen aikaan, koska se olisi liian selvä todiste, mutta kuitenkin. Samaa ovat kertoneet monet tuntemani suomalaiset kohteet.

Tekijät eivät voi lopettaa gang stalkingia, kun se on kerran aloitettu?

Sen mitä olen muiden kohteiden kanssa kommunikoinut, niin kaikki ihmettelevät, miksi gang stalking ei näytä koskaan loppuvan. Ehkä gang stalking on vain luonteeltaan sellaista toimintaa, että jos joku on valittu kohteeksi, niin hommaa on tarkoitus jatkaa loputtomiin, senkin jälkeen, kun kohteen elämä on kaikilta osin tuhottu (talous, työura, ihmissuhteet, mahdollisuudet edetä elämässä ym.)?

Toisaalta minulle on tullut mieleen, että tekijöiden on ehkä pakko jatkaa ja pistää vaan lisää pökköä pesään, mitä kauemmin toiminta jatkuu, kuten englanniksi sanotaan "double down". Koska jos jotain kohdetta on vainottu ja ahdisteltu vuosia tai jopa vuosikymmeniä (itseäni yli vuosikymmenen), niin miten toiminnan organisoijat selittäisivät kaikille osallisille (joita voi nähdäkseni olla yksittäisenkin kohteen kimpussa jopa tuhansia vuosien saatossa, toiset isolla, toiset pienellä roolilla), että eipä nyt enää vainotakaan tätä? Jos kohde on muka ansainnut sen vuosikausia, niin miksi ei yhtäkkiä enää ansaitsikaan? 

Organisoijat ja keskeiset toimijat varmaan tietävät, että vainoamisen syyt eivät ole niitä, joita ruohonjuuritason toimijoille (lue: hyödyllisille idiooteille) esitetään – että kohde on tehnyt sitä ja tätä tai on vaarallinen ja uhka yhteisölle tms. – vaan todennäköisesti Supon, ja muissa maissa vastaavien organisaatioiden, organisoimaa ja ohjaamaa, kylmäveristä vastatiedustelutoimintaa ja aggressiota. Näin ainakin sellaisissa tapauksissa, joissa kohde on uhkaksi valtakoneistolle koettu aktivisti tai toisinajattelija. Mutta suurimmalle osalle ruohonjuuritason toimijoista luultavasti sanotaan syyksi, että kohde on uhka yhteisölle tai jopa, että hän on jonkinlaisen tutkinnan alla. Niin, aivan naurettavaa, jos joku uskoo, että tavalliselta vaikuttava henkilö voi olla vuosikausia "tutkinnan kohteena" ilman, että se etenee mitenkään... mutta ihmiset uskovat mitä tahansa, jos sen sanoo auktoriteettia omaava taho, kuten poliisi tai joku vaikutusvaltaa tai arvovaltaa yhteisössä omaava henkilö.

Alkaisivatko monet mukaan toimintaan höynäytetyt epäilemään heille kerrottuja asioita ja esittämään epämukavia kysymyksiä? Tuo voi olla yksi syy, miksi gang stalkingia vain jatketaan ja jatketaan, se on itseään ruokkiva hirviö. Kuten Sam Vaknin sanoo, mukana oleville tulee vaikutelma, että heidän täytyy olla oikeassa ja että gang stalking on oikein, koska eihän muuten niin suuri joukko ihmisiä olisi samaa mieltä (laumahenki, mob mentality). Mutta mitä jos yhtäkkiä sitten sanotaankin vuosien jälkeen, että kohdetta ei pidä enää tai ei koskaan ollutkaan syytä vainota? "Sori, tehtiin pikku virhe, unohtakaa mitä sanoimme kohteesta" jne.